..meidän "vauvan". Vauva siksi lainausmerkeissä, koska hän on hyvin toimelijas 6kk ikäinen poika lapsi, "herra Möttönen". Hän konttaa täysin ja nousee seisomaan tukea vasten.
Möttönen syntyi 21.9 jo raskausviikolla 40+6, jo siksi kun edellinen lapsi antoi minun kärvistellä rv 41+5 asti ennen kuin päätti ulostautua =D
Siksipä tämä synnytys tuli ihan puskista. Kun sairaalaan lähdettiin olin 100 varma että kotiin tullaan ilman vauvaa. Lähdimme kuitenkin kun oli supistellut yli vuorokauden. Minä olisinkin lähtenyt kotiin kun ei ollut synnytys käynnissä, mutta lääkäri kehoitti jäämään.
Minä koitin talsia pitkin käytäviä keskellä yötä että saisin synnytyksen käynistymään, ettei miehen tarviisi tulla aamulla hakemaan. Lopulta kun nukahtelin käyrille annoin periksi jä lahdin nukkumaan. Noh, sain nukkua 1,5 tuntia kun heräsin supisteluun, eli synnytys käynnistyi kuin käynnistyikin. Vaikka rentouduin =D
Siitä 2h10min eteenpäin oli poika melkoisella loppurytinällä maailmassa. mies ei ihan ehtinyt mukaan =(
Loppurytinä tapahtui viimeisen 10min aikana, vaikka sitä ennen olin yökölle osastolla todennut että taisin soittaa miehen ihan turhaan =/. Kuitenkin supistus lähti yhenäkkiä kovenemaan siinä kiikkutuolissa torkkuissani. Siitäpä mentiinkin hirmuisella rullatuolikyydillä saliin ja siellä 2supistusta kun aloin ponnistamaan ja huops vauva syntyi. Ihan tuosta vaan! Oli siinä isi ihmeissään kun hädissäni heti hänelle soittamaan, ettei tarvii enää hurjastell =) Poika on syntynyt!
Poika trio koossa <3 Kaikki ihania meidän ikiomia <3
Kiva oli lukea synnytyksestäsi. Kuulostaa ihan omalle kokemukselleni (viimeisen vartin loppurytinä :) ).
VastaaPoistaJa aivan ihana kuva pojista! <3
=) Keskimmäisen synnytys meni samalla kaavalla, mutta oli pidempi, 4h. Nyt sit 2h. Ja tosiaan viimeinen puristus oli se 10min, viimeksi 40min. Jännä miten äkkiä kivun laatu muuttuu ja alkaa tapahtumaan, vaikka juuri minuttia ennen olo on rauhallinen ja luulee vielä menevän kauan =D
VastaaPoista